Aidan Miller

template by punki of adoxography

Miltei kymmenen vuotta Wayward Pinesissä asunut Aidan on oppinut pitämään yllä kaupungin tekopyhää kulissia. Hän on tunnollinen osa yhteiskuntaa, tehden työnsä huolellisesti, noudattaen jokaista kaupungin sääntöä. Hän on mallikansalainen, auttaen pitämään Pinesin kulkuneuvot tien päällä—vaikka Aidan ei varsinaisesti ollut lain kaidalla puolella ennen Pinesiin joutumista, on hänen autoharrastuksestaan ollut hyötyä Pinesissa. Pinesin ainoassa autokorjaamossa automekaanikkona työskentelevä Aidan on varmasti tuttu kaikille, jotka ovat ajoneuvojen kanssa tekemisissä.

Päällimmäiseksi Aidania voisi kuvailla totiseksi, sillä hän tapaa olla hyvin sulkeutunut. Huolimatta siitä, että Pines on saanut Aidanin tiukasti otteeseensa, hänen varautuneisuutensa ei ole kadonnut minnekään—päinvastoin. Aidanin vuodet Pinesissä ovat opettaneet hänelle kaiken päällimmäisenä sen, että päivän päätteeksi hänellä ei ole ketään muuta kuin itsensä.

Jotkut kenties kuvailisivat Aidanin ponnisteluja itsensä suojelemiseksi itsekkäiksi, ja kenties Aidan olisi samaa mieltä, jollei se tuhoaisi hänen mielenterveyttään. Hän on puukottanut kaikkein läheisimpiään julmasti selkään, vain jotta hän näkisi seuraavan auringonnousun. Ainoastaan hänen selviytymisellään on väliä, eikä hän alkaisi marttyyriksi minkään periaatteiden vuoksi. Pines on ollut julma, eikä Aidan ole vuosiin puhunut kellekään juurikaan naapurille heitettyä tervehdystä enempää.

Ainoa asia, joka on pitänyt Aidania kasassa kaikkien näiden Pinesissä vietettyjen vuosien aikana, on ollut toivo. Veljellinen rakkaus hänen pikkuveljeään kohtaan ei ole haihtunut mihinkään, ja Aidan epätoivoisesti elättelee toivoa siitä, että hän joskus pääsisi pakenemaan Pinesistä. Jälleennäkeminen Noahin kanssa tuntuu epätodennäköisemmältä vuosi vuoden jälkeen, mutta Aidan pitelee tästä ajatuksesta yhä tiukasti kiinni. Hän on usein huolissaan siitä, miten Noahin elämä on mahtanut Pinesin ulkopuolella mennä, mutta sentään yksi ajatus tuo hänelle turvaa ja lohtua—sentään Noahin ei tarvitse kärsiä Wayward Pinesin painajaismaisessa todellisuudessa.

Vaikka Aidan yrittää pitää ihmissuhteensa mahdollisimman pinnallisina, ei hänkään ole kuin ihminen, kaivaten välillä kontaktia toisten kanssa. Hyvän päivän tuttuja Aidanilta siis löytyy, ja hän saattaa käväistä näiden tuttujen kanssa yksillä Biergartenissa silloin tällöin, mutta hän ei siltikään voi koskaan laskea muurejaan.

Jollain kummalla Aidan on säästynyt Pinesissä tapahtuvalta paritukselta, eikä hänellä ole ollut koskaan vaimoa—Aidanin onneksi, hänen mieltymyksensä huomioon ottaen. Hän kuitenkin tiedostaa, että tämä päivä on joskus tulossa. Onkin ihme, miksi hän vielä on naimaton. Pinesin moitteettomana asukkaana Aidanin luulisi olevan loistava aviomiesehdokas kelle tahansa, vaikka todellisuus onkin päinvastainen, sillä Aidan tietää että avioliitosta tulisi todennäköisesti etäinen ja rakkaudeton.

Ulkonäkö
face claim: Tom Hardy

Aidan saattaa olla hivenen lyhyehkö 173 sentin pituudellaan, mutta senkin edestä hän on vankkarakenteinen. Miehen lihaksikas keho kielii hänen fyysisestä elämäntavastaan—sen lisäksi, että hänen työnsä on fyysisesti raskasta, Aidan on nuoresta pitäen purkanut turhautumistaan salilla käyden, ja tämä on jatkunut myös Pinesissä.

Tapansa mukaan Aidanin kasvot ovat usein peruslukemilla, hänen koko olemuksestaan huokuen eleettömyys ja ilmeettömyys. Ei hän mikään täysi kivikasvo kuitenkaan ole, mutta hymyä saa houkutella Aidanista aika pitkään, ennen kuin sellaisen häneltä saa. 

Vuosien kuluessa Aidanin ulkokuori on pehmentynyt, hänen vaatekaappinsa sisältö kovin siisti ja simppeli. Töiden ulkopuolella Aidanin näkee useimmiten rennoissa kauluspaidoissa ja muissa kasuaalin siisteissä vaatekerroissa. Nämä vaatteet usein piilottelevat alleen tatuoinnein koristellun kehon. Kuvat Aidanin iholla ovat vaihtelevaa laatua— epätasaisesta, paksulla fontilla kirjoitetusta tekstistä kauniisti varjostettuihin, huolella tehtyihin teoksiin. Osa näistä tatuoinneista linkkaavat Aidanin jengiin, jonka osana hän oli ennen Pinesiin päätymistä, kuten jengin nimi isoin kirjaimin hänen alavatsallaan.

Menneisyys
Köyhiin oloihin syntyneellä Aidanilla ei ollut paras alku elämälleen. Aidan ei edes tiedä isänsä nimeä, saati tunne tuota lainkaan. Hänen äitinsä, Jessica, joka sai Aidanin 19-vuotiaana, ei koskaan saanut pidettyä työpaikkaa kovinkaan kauaa, ennen kuin hänen taipumukset masennusjaksoille saivat hänet kyvyttömäksi tekemään töitään. Tuolla ei koskaan ollut tarpeeksi rahaa saadakseen minkäänlaista apua mielenterveysongelmiinsa, ja hyvin voimakas kaksisuuntainen mielialahäiriö jäi diagnosoimatta. Tämä yhdistettynä siihen, että Jess kovin nuorena ja vastuuttomana ei muutenkaan ollut luotettavin ihminen, takasi sen, ettei hän ollut paras äiti pienelle pojalle. Masennusjaksoinaan hän hädin tuskin jaksoi pitää huolta itsestään, saati sitten Aidanista, ja maniavaiheissa tuo oli usein poissa kotoa pitkiä aikoja, jättäen vauvaikäisen lapsensa ties kenen huomaan. Jessican alkoholin kulutuskaan ei taannut Aidanille turvallista lapsuutta.

Kasvaessaan Aidanin täytyi hyvin nuoresta pitäen oppia pitämään huolta itsestään. Oli hänellä ihmisiä pitämässä hänestä huolta, mutta usein äitinsä ystävät olivat yhtä vastuuttomia kuin Jessica itse, eikä Aidan pitänyt aina uusista kasvoista hänen elämässään. Hänellä ei ollut ainoatakaan turvallista aikuista hänen lapsuudessaan. Hänellä ei myöskään ollut ystäviä ennen kouluvuosia, sillä kukaan ei ollut viemässä häntä mihinkään, missä hän voisi tavata ikätovereitaan.

Äidin miesystävät olivat kaukana täydellisistä roolimalleista Aidanille. Monet heistä antoivat nyrkkiensä puhua jokaisessa ongelmatilanteessa, eikä raivon sokaisemat miehet välittäneet naisystävänsä pienen pojan katseesta, kun tuo seurasi ovenkarmin takaa riitoja silmät pelosta suurena. Joka kerta kun kotona näkyi uusi mies, Aidan salaa toivoi tuon olevan edes vähän enemmän kuin isät niissä kirjoissa, joita hänen isoäitinsä hänelle osti.

Aidan kuitenkin sai jotain pysyvää elämäänsä kuusivuotiaana. Pikkuveli, Noah, oli pieni valopilkku Aidanin muuten kovin synkässä elämässä. Aidan tahtoi suojella pikkuveljeään heti siitä lähtien, kun hän ensimmäisen kerran tuon näki, eikä tämä halu koskaan kuollut hänen sisällään. Aidanin kasvaessa hänestä saattoi kehkeytyä ehkä jopa hivenen läheisriippuvainen Noahia kohtaan—hän otti elämäntehtäväkseen Noahin suojelemisen ja hoitamisen jopa oman hyvinvointinsa yli.

Koulutien aloitettuaan Aidania yritettiin alkuun kiusata, mutta poika turvautui nyrkkeihinsä joka kerta kun joku kääntyi häntä vastaan—kenties ottaen mallia äitinsä miesystävistä, joiden mukaan väkivalta oli ratkaisu kaikkeen. Vielä lukemattomien puhuttelujen jälkeenkin Aidan yhä turvautui väkivaltaan ongelmiensa ratkaisemiseksi. Koskaan kukaan ei kuitenkaan varsinaisesti puuttunut tähän jatkuvia jälki-istuntoja ja puhutteluja kummemmin, joten Aidanin huono käytös vain kasvoi vuosien varrella.

Ei tullut yllätyksenä, että Aidan eksyi vääriin piireihin pyörimään, vetäen häntä rikollisille poluille. Ystäviensä seurassa Aidan eksyi tekemään kaikkea vandalisoinnista varastelemiseen, rikosten vakavuus vaan nousten hänen kasvaessaan. Ei Aidan täysin moraaliton ollut, ja vandalisoinnissakin hän lähinnä oli mukana sivusta seuraajana ryhmäpaineen saattelemana. Hän ei tahallaan tahtonut aiheuttaa turhaa vahinkoa, mutta poika ei nähnyt muutakaan keinoa saada itselleen rahaa—Aidan varasteli usein asioita, joita hän tai Noah tarvitsi, kuten ruokaa tai vaatteita, tai arvotavaroita myydäkseen ne. Hänen täytyi tukea itseään ja veljeään, kun heidän äitinsä ei siihen kyennyt. Teini-ikänsä loppupuolella Aidan eksyi paikallisen jengin piireihin, mikä ei tullut yllätyksenä.

Aidanin ollessa 19-vuotias, perheen koti oli yllättävän hiljainen eräänä iltana Aidanin tullessa kotiin. Noah oli varmasti linnoittautunut heidän huoneeseensa, ja hetken Aidan luuli heidän äitinsä olevan taas tapansa mukaan ties missä, kunnes hän huomasi liikkumattoman hahmon makaavan sohvalla. Tämä ei ollut mikään poikkeuksellinen tapahtuma, mutta huolehtivainen Aidan silti tarkisti äitinsä olevan kunnossa, vaikkei heidän välinsä olleet millään tapaa lämpimät. Kauhukseen hänen äitinsä tuntui kylmältä hänen koskiessaan tuohon.

Aidanin löytäessä äitinsä kuolleena heidän olohuoneestaan, tuo oli ollut muutaman tunnin menehtyneenä yliannostukseen. Yllättäen Aidanin ja Noahin elämä kääntyi päälaelleen. Vaikka heidän äitinsä ei pitänyt heistä huolta, oli heillä nyt uusia ongelmia edessään. Onneksi Aidanin rikosrekisteri oli pysynyt puhtaana jollain ihmeen kummalla, joten hän sai veljensä huoltajuuden. Hän oli pitänyt huolta Noahista koko tuon elämän, ja tulisi niin tekemään niin pitkään kuin pystyisi. Tämä tarkoitti vaan sitä, että Aidanin tulisi olla varovainen rikollisen toimintansa kanssa, jottei hän menettäisi Noahia.

Kolme vuotta myöhemmin Aidanin suunnitelmat romahtivat hänen jäätyään kiinni ryöstöstä. Lomalla olleen rikkaan perheen talossa olikin ollut tehokas valvontajärjestelmä. Tilanteestaan huolimatta Aidan oli enemmän huolissaan Noahista—16-vuotias pikkuveli otettiin huostaan Aidanin saadessa neljän vuoden vankilatuomion. Huolimatta alkushokista, Noah sentään tahtoi nähdä veljeään, ja nämä Noahin käynnit toivat Aidanille hieman helpotusta hänen vankilatuomionsa aikana.

Neljä vuotta Aidanin elämästä valuivat hukkaan vankilassa, mutta sentään hänen päästessään ulos, Noah otti hänet mielellään luokseen. Kauaa Aidan ei pysynyt kaidalla tiellä, ennen kuin päätyi vanhaan jengiinsä, takaisin rikosten pariin. Sentään tällä kertaa Aidan ei joutunut lain kanssa sen suurempiin ongelmiin.

Vuosia Aidanin elämä pysyi samanlaisena—hän kyllä muutti omilleen heti kun sai mahdollisuuden, yhä pitäen kuitenkin läheiset välit Noahiin. Tämä rikostentäyteinen arki kuitenkin katkesi, kuin hänet kidnapattiin hänen ollessaan kaupungilla Noahin kanssa. Kauhukseen hän heräsi Wayward Pinesistä, hänen veljensä ties missä. Alkuun Aidan luonnollisesti panikoi, turvautuen taas tuttuun vihaan. Onneksi häneltä löytyi sen verran älyä, että hän tajusi alkaa pitämään matalaa profiilia—Pines muistutti jollain kierolla tavalla Aidania hänen ajastaan vankilassa. Kulissien takana hän voisi yrittää päästä pois Pinesistä ja löytää tiensä takaisin Noahin luo.

Aidan löysi samanhenkisiä ihmisiä, jotka olivat suunnitelleet pakoa jo pidempään—he tunsivat katvealueita ja tiesivät mikrosirujen olemassaolosta, pystyen tapaamaan salassa. Aidan päätyi kiintymään vastarinnan kumppaneihinsa yllättävän kovin, vaikka hän olikin olettanut vastarinnan olevan hänelle vain tapa päästä pois Pinesistä. Silti heistä tuli Aidanille läheisiä ystäviä, ja Aidan yllättäen löysi itselleen rakastajan heidän joukostaan. Elvin oli Aidanille tuki ja turva—aivan kuin hän oli Elvinille.

Paon suunnitteleminen vei yllättävän paljon aikaa. Ei sillä, että vastarinta olisi koko ajan suunnitellut pakoa—joskus he vain viettivät aikaa puhuen heidän edellisistä elämistään, jotteivat he unohtaisi heidän rakkaitaan, vuodattaen kaikkea päänvaivaa, mitä Pines oli heille aiheuttanut. Silti, neljän vuoden päästä Aidanin liittymisestä vastarintaan, heidän suunnitelmansa alkoi olla valmis, kunnes eräs ilta puhelin soi. Aidanin kauhuun vastattiin, kun puhelimesta kuului hänen ystäviensä nimiä yksi toisensa jälkeen—ja Elvin. Aidan jäätyi paikalleen moneksi hetkeksi, osittain peläten kuulevansa oman nimensä puhelimesta, toisaalta kauhuissaan kohtalosta, joka hänen ystäviään odotti.

Tajutessaan, ettei hänen nimeään kuulunut puhelimesta, Aidan joutui tekemään päätöksen, jota hän yhä katuu. Mikäli hän tahtoisi karistaa kaikki epäilykset itsestään, hänen olisi osallistuttava ystäviensä karkeloihin. Lähtien viileään ulkoilmaan jahtaamaan läheisimpiään, Aidan kaivoi itselleen kylmän maskin, piilottaen kaikki tunteensa sen taakse. Se piilotti taakseen perusteluja—hän oli tehnyt pahoja asioita ennen Pinesiä, kyllä hän voisi potkia ystäviään ja rakastajaansa kerran tai pari pelastaakseen oman nahkansa, eihän nuo koskaan olleet Aidanille muuta kuin välineitä Pinesistä pois pääsemiseen. Mutta vaikka kuinka paljon Aidan itselleen valehteli, syyllisyys kalvoi hänen sisimmäistään pitkään karkeloiden jälkeen.

Aidan piti surunsa piilossa tehokkaasti, mutta aina yksin ollessaan mielikuvat hänen läheistensä viimeisistä hetkistä hukuttivat miehen. Hänellä kesti ikuisuus päästä yli ystäviensä menetyksestä, ja kenties sen tähden Aidan onkin ollut hyvin etäinen mitä ihmissuhteisiin Pinesissä tulee. Noiden kohtalokkaiden karkeloiden jälkeen Aidan ei ole päästänyt ketään lähelleen. Hän kenties kertoo itselleen, ettei voi luottaa yhtään kehenkään, mutta todellisuudessa hän ei yksinkertaisesti siedä ajatusta siitä, että hän joutuisi jälleen kääntymään läheisiään vastaan noiden viimeisillä hetkillä.

    - Kaapattiin vuonna 2019, herätettiin 4020
    - Rikollinen edellisessä elämässään, toimii automekaanikkona Wayward Pinesissä
    - pelaaja: Cino