grease monkeys

Kiireiseltä näyttävään päivään ei tuntunut tulevan helpotusta, kun paikalle täksi päiväkjsi jo eilen kutsuttua Santia ei vieläkään näkynyt. Noh, tuo varmasti olisi tulossa, kun niin lupasi Aidanille puhelimessa eilen, mutta milloin, oli eri kysymys. Sen aikaa Aidan saisi tehdä töitä yksikseen. Tällaisina päivinä Aidan toivoi, että autokorjaamolla olisi joku toinenkin hänen seuranaan, mutta Pinesin suhteellisen pienen autokannan huomioiden se olisi aika epätodennäköistä. Joskus työtä tosin kasaantui mahdottoman paljon, jolloin Aidan jäi jälkeen.

Hakiessaan erästä tiettyä työkalupakkia, Aidan kuuli Santin viimein saapuvan autokorjaamolle. Oikea työkalusarja löytyi pian, ja Aidan nappasi sen hyllyltä pikaisesti päästäkseen jatkamaan harvinaisen kinkkisen ongelman parissa työskentelyä. Päästessään takaisin hallin puolelle, Aidan huomasi Santin auton luona.
“That’s fine, I’ve been working on this pile of trash the entire morning”, Aidan selitti kera tervehdykseksi laskettavan nyökkäyksen hänen kiertäessä auton aukinaisen konepellin luo. “The thing just won’t start.” Aidan nojasi auton nokkaan tuijottaen moottoria. Hänellä oli aavistuksia siitä, mikä autoa saattoi vaivata, mutta mikään helpoista ratkaisuista ei ollut toiminut. Olisipa hänellä vaan koulutus alalta, mutta vuosien kokemus sai toimittaa tutkinnon virkaa Pinesissä. Sentään hän oli oppinut muutaman kikan oikealta automekaanikolta ensimmäisien vuosien aikana, mutta nyt tuo oli menehtynyt jo vuosia sitten—onneksi ei sentään karkeloissa—ja Aidan oli jäänyt yksin Pinesin autokorjaamolle huoltamaan pikkukaupungin autokantaa.

"Pile of trash, huh?" Santi hymähti katsoessaan autoa, jonka konepellin luokse Aidan käveli. Kun toinen mies käänsi hänelle selkänsä, Santi käytti pari sekuntia tuon tarkkailuun, antaen silmiensä kiertää tuossa päästä kenkiin. Hän ei tuntenut mekaanikkoa kovinkaan hyvin, mutta huomasi heidän välillään samankaltaisuuksia. Jos Santilla olisi aikaa, hän pyytäisi tuota muutamalle Biergarteniin.

"I'm no mechanic, but I know my way around machines", Santi puhui, astellen myös katsomaan moottoria, laskien kätensä autolle. Vaikka hän oli tullut tänne suoraan kotoa, jotenkin hänen käsissään oli jo muutama tumma tahra. Ehkä ne olivat ikuisia.
"Have you looked at the bottom?" (lmao) hän kysyi, kohottaen katseensa moottorista Aidaniin, toinen kulma koholla.

Hymähtäen Santi astahti sivusuunnassa auton eteen, kun Aidan siirtyi sivuun ja kehotti Santia vilkaisemaan moottoria lähemmin. Kyllä, hän mielellään tekisi niin ennen kuin he alkaisivat irroittamaan moottoria, joka tuottaisi varmasti ylimääräistä vaivaa ja ongelmia. Santi kumartui tutkailemaan auton koneistoa keskittyneenä, kielenkärki huulten välissä.
"D'you have a torch? There's also one in my bag", Santi kysyi hetken päästä, liian keskittynyt kääntymään itse pois moottorin ääreltä.
Saatuaan valoa tavalla tai toisella, Santi jatkoi moottorin tutkailua. Santi oli nähnyt joitakin auton moottoreita elämänsä aikana, mutta vaikka ne eivät olletkaan täysin tuttuja hänelle, toimivat ne samoilla periaatteilla kuin monet muutkin koneet, joten hänen oli helppo päätellä mitä mitkäkin osat tekivät, ja kuinka ne toimivat yhdessä.

Jonkin aikaa tutkailtuaan, tökittyään ja testailtuaan osia, Santi päästi yllättyneen naurahduksen, ja kohosi moottorin uumista niin nopeasti, että hän olisi varmasti kolauttanut päänsä auton nostettuun konepeltiin jos hän olisi hiukan pidempi.
"Think I found something", Santi sanahti, vilkaissen Aidania hymyillen leveästi. Tuhlaamatta liikaa aikaa mies alkoi selittämään vikaa, jonka hän uskoi aiheuttavan moottorissa oikosulun, ja kuinka hän veikkasi että sen voisi korjata. Santi ei ollut täysin varma oliko tämä ainoa ongelma tai juuri se, joka käynnistymisongelman aiheutti, mutta ainakin tästä olisi hyvä aloittaa. Santin puhe oli melko teknistä, mutta hän oletti että Aidan ymmärtäisi siitä ainakin suurimman osan. Yleensä Santi joutui välttämään tällaista kieltä asiakkaidensa kanssa jotta he ymmärtäisivät häntä, joten oli ilo työskennellä alan ammattilaisen kanssa.

/ lmao en oo ikinä varmaa ees nähny auton konepellin alle

Aidan had to dig through a couple of pockets out of the many he had before his flashlight found its way to his hand. Handing it over to Santi, Aidan backed off to let the man work in peace, leaning on the wall with his arms crossed. Though he didn’t want to bother Santi while he worked, his attention was fully on the man. With bated breath Aidan wished that Santi would find the problem—if not, they would probably spend the rest of the day working on this one car.

Aidan couldn’t help a muted smile appearing on his face when Santi seemed to have found something. Relief washed over him like a wave, even though they hadn’t really solved the issue yet. Still, Aidan trusted Santi’s judgment more than his own skills in repairing cars—he had been doing this for so many years, but he still was a little unsure.
“Good”, Aidan muttered simply as a reaction to Santi’s announcement. The explanation went a little over Aidan’s head—now it was clear that Santi had so much better technical knowledge compared to him—but he thought he understood what Santi meant. If he remembered correctly, he had fixed an issue like this years ago, when his mentor was there to grace Aidan with his actual knowledge of cars.
“Oh, right. No clue how I missed that.”

//Ok mulla ei oo mitään hajuu miks tää on englanniks ku mun piti pelaa täs threadis suomeks, mut en jaksa suomentaa sitä lol

Aidan vaikutti ymmärtävän ongelman, josta Santi kertoi, joten mies nyökki hymyillen. Hän antoi taskulampun takaisin mekaanikolle ja pyyhkäisi käsiään työhousuihinsa, jotka olivat jo valmiiksi hyvin tahrautuneet.
"Well it wasn't my first guess either", Santi lohdutti Aidania tuon ihmetellessä kuinka ei ollut huomannut moottorin vikaa, samalla kun käveli laukkunsa luokse, kaivaen sieltä esiin työkaluja joita uskoi tarvitsevansa vian korjaamisen kanssa.
"Want me to take care of it?" mies kysyi, vilkaissen Aidania, ennen kuin katsoi ympärilleen autotallissa. Täällä oli muitakin työtehtäviä odottamassa, eikä moottorin korjaamiseen välttämättä tarvitsisi heitä molempia.

Sentään Santin löytämä ongelma ei ilmeisesti ollut täysin ilmiselvä edes tuolle, joten Aidanin ei täytynyt alkaa epäilemään pätevyyttään. Ei sillä, ettei hän ollut tietoinen siitä, ettei hän ollut erityisen pätevä. Pelkkänä harrastelijana Aidan oli päässyt yllättävän pitkälle automekaanikkona Pinesissa, vaikka menneisyydessä varmasti oli joitakin autoja, jotka joku kykeneväisempi olisi voinut pelastaa romuttamolta. Tämä tosin ei ollut Aidanin syytä, sillä kuka tai mikä ikinä olikaan vastuussa Pinesistä, olisi ihan yhtä hyvin voinut etsiä jonkun pätevämmän henkilön Aidanin paikalle. Aidan tosin oli ihan kiitollinen siitä, ettei häntä oltu nähty hyödyttömänä. Hänellä ei ollut mitään hajua mitä Pines teki sen turhille asukkaille, mutta ajatellen hänen ystäviensä kohtaloa heidän jäätyään kiinni, Aidan pystyi vain kuvittelemaan.

Heillä ei kuitenkaan ollut koko päivää aikaa seisoskeluun ja yhden auton ongelman selvittelemiseen. Piha oli täynnä korjaamista odottavia autoja, joten töistä ei todellakaan ollut pulaa, ja nyt kun auton ongelma ilmeni olevan yhden ihmisen korjattavissa, Aidan voisi siirtyä seuraavan auton pariin.
"Sure, I'll take a look at the next patient in the meanwhile", hän vastasi Santille tuon tarjoutuessa korjaamaan ongelman. Sentään tämä kyseinen auto oli ainoa, joka ei suostunut käynnistymään. Muuten autot olivat vailla rutiinitarkastuksia tai polttivat moottorin vikavaloa.

Santi väläytti Aidanille aurinkoisen hymyn ja nyökkäyksen tuon päättäessä, että hän voisi huoltaa reistailevan moottorin samalla kun mekaanikko siirtyi seuraavan potilaan kimppuun. Mies pyyhkäisi otsaansa - jättäen siihen tumman tahran - ja kääntyi sitten katsomaan taas projektiaan. Okei, ongelma oli selvitetty, joten miten se kannattaisi korjata?

Vaikka Santi olikin suurimmaksi osaksi ihan tyytyväinen elämään Wayward Pinesissa, yksi asia jota hän tulisi ikuisesti kaipaamaan oli musiikki. Hiljainen autotalli tuntui epäluonnolliselta, ja vaikka Santi ei muistanut kauheasti asioita edellisestä elämästään, hän tunsi olonsa muuten kotoisaksi tässä ympäristössä. Mutta huono ja rätisevä radiomusiikki puuttui. Toki työkalujen kolina ja korjaajien satunnainen mutina toi tilaan omanlaisensa tunnelman, mutta siitä huolimatta Santi alkoi melkein huomaamattaan hyräilemään.
Ne laulut joita Santi hyräili eivät olleet hänelle kovinkaan tuttuja, eikä hän tunnistanut mistä hän osasi ne. Varmaan ne kumpusivat samasta paikasta kuin se espanjankielinen kehtolaulu, jota Santi oli alkanut hyräilemään Selinalle tytön syntymän jälkeen. Aaveita hänen edellisestä elämästään.

"You've been here pretty long, right?" Santi loi jossakin vaiheessa small talkia töiden parissa. Hänellä oli harvemmin aikaa seurustella muiden kaupunkilaisten kanssa, joten töiden parissa juttelu oli paras mahdollisuus muihin tutustumisessa.

Aidanin päästyä seuraavan auton kimppuun, Santi ei ilmeisesti tyytynyt työskentelemään hiljaisuudessa, ainakin toisen auton luota kuuluvan hyräilyn perusteella. Yleensä autokorjaamo oli muuten kovin hiljainen, lukuunottamatta työkalujen kolketta ja satunnaista kiroilua asioiden mennessä pieleen, mutta vaihtelu ei haitannut Aidania. Ainakaan ennen kuin Santin hyräily taukosi tuon kysymyksen tähden.

Aidan ei voinut kieltää harteidensa kiristyvän Santin valitseman puheenaiheen myötä. Tämä oli alue, jolla oli hyvin vaarallista liikkua Pinesissa. Monet olivat joutuneet ongelmiin puhuessaan tällaisista asioista, joten heidän oli pakko olla hyvin varovaisia. Niin kauan, kun he puhuivat ainoastaan kaupungista, eikä koskaan mitään pahaa, he toivottavasti olisivat selvillä vesillä.
“Mhm”, Aidan myönsi. “Over a decade now.” Hän ei tiennyt mitä Santi haki puhuessaan tällaisia. Mikäli tuo tahtoi pelkästään jutella, oli tämä aika rohkea aihe aloittaa.

"Oh wow", oli Santin reaktio Aidanin vastaukseen. Kymmenen vuotta Wayward Pinesissä? Se oli pitkä aika. Mutta Santi oli kuullut joidenkin olleen täällä pidempään. Hänellä oli edelleen rento hymy kasvoillaan samalla kun mies teki töitä, ja oli selvää ettei häntä huolestuttanut mikään tässä puheenaiheessa. Hehän vain rupattelivat mukavia ja tutustuivat töiden ohella!
"Just three years now for me. Crazy how time flies", hän puhui, pysähtyen hetkeksi irvistämään samalla kun väänsi tiukalla olleen mutterin vapaaksi. "Especially with the kid, phew. Seems just like yesterday she was born, and she's running already!" Santi naurahti puhuessaan Selinasta.

Santi vilkaisi Aidania kohti, pohtien tuon aikaa kaupungissa. Kymmenen vuotta... Hän ei tiennyt Aidanista juuri mitään, mutta oli oppinut että tässä paikassa sai olettaa, että jokainen vastaan tuleva aikuinen oli naimisissa ja mitä luultavammin vanhempi, jos oli asunut täällä jo pidempään.
"Yours must be older, I'm assuming", Santi sanahti, kohottaen hiukan kulmaansa vanhempaa miestä kohti.

Puheenaihe ei tosiaankaan ollut mikään turvallisin, ja Aidan tunsi jo varautuvansa siihen, että aihe harhaantuisi vaarallisille teille. Pinesissä ei parannut leikkiä arkojen asioiden kanssa, sillä vaikka tuskin ketään lahdattiin pelkästään mukavien jutustelusta, oli parempi pitää suunsa kiinni. Viattomat sanat saattoivat olla kohtalokkaita, ja johtaa poluille, jotka veivät vaarallisille alueille.

Aidan ei ollut yllättynyt Santin mainitessa lapsen. Kävi järkeen, että tuolla oli taapero, jos Santi oli päätynyt Pinesiin kolmisen vuotta sitten. Aidanilla sentään ei ollut lapsen tai vaimon taakkaa—tai no, ei ollut viikko sitten. Aihe sai Aidanin kiristelemään leukojaan, ajatellen muutamaa päivää sitten ollutta tapaamista Ethelin kanssa. Naisparka. Kaksikko ei sentään aivan vielä ollut asumassa yhdessä, mutta sekin muuttuisi muutaman päivän kuluessa.

Santi ei ollut täysin hukassa olettaessaan, että Aidanilla olisi lapsi. Se tosin ei tarkoittanut sitä, että mies olisi oikeassa.
“I don’t have a kid”, Aidan miltei murahti, hänen äänensävynsä täysin tahaton. “I’m only just getting married, actually.” Vaikka hän kuinka yritti, ei hän voinut millään olla iloinen siitä, mihin hänen elämänsä Pinesissa oli suuntaamassa. Hän oli ollut tyytyväinen elämäänsä yksin, osannut jopa asettua Pinesiin jollain kieroutuneella tavalla, ummistaen silmänsä kaikelta, mitä kylän kulissien takana oli meneillään. Hänestä oli tullut todellinen Pinesin asukas, mutta nyt hänen tulevaisuutensa ei näyttänyt kovinkaan nautinnolliselta.

Tajutessaan ettei Aidanilla ollutkaan lasta, ja Santi oli vain törkeästi olettanut sitä, sai hänet kääntämään katseensa toiseen mieheen kiusallinen hymy huulillaan.
"Ah, sorry, I shouldn't have just assumed", hän pahoitteli, mutta keskittyen sitten Aidanin toisiin sanoihin. Vai että oli tuo menossa naimisiin? Erikoista, että se tapahtui vasta nyt, Santin ymmärryksen mukaan aika monet Pinesin asukkaat menivät hyvin pian saapumisensa jälkeen naimisiin.
"Well... congratulations?" Santi kokeili jäätä, hiukan epävarma siitä kuinka reagoida hääuutisiin. Asia kuulosti ilon aiheelta, mutta Aidan ei vaikuttanut kovinkaan innostuneelta. Tuntiessaan olonsa hiukan kiusaantuneeksi, Santi käänsi huomionsa takaisin työhönsä, ja päätti jättää keskustelun jatkamisen Aidanille, jos tuo oli sillä tuulella.

Aidan vaikutti rehelliseltä ja mukavalta mieheltä, jonka kanssa Santi oli olettanut tulevansa paremmin juttuun, mutta tilanne autotallissa tuntui... jäykältä. Ehkä Santi oli sanonut jotain väärää? Toki hän ymmärsi että jotkut olivat varautuneempia keskustelemaan oli aihe mikä tahansa, toisin kuin Santi joka tunsi olonsa melkein liiankin rennoksi juttukaverin löydettyään. Eihän tällainen rupattelu nyt mikään rikos voisi olla... eikö niin?

Santin onnitellessa häntä horisontissa häämöttävästä avioliitosta Aidan ei pystynyt edes kiittämään muodon vuoksi, päästäen ilmoille vaan turhautuneen murahduksen tiedostamisen merkiksi. Santi vaikutti mukavalta, eikä Aidan tahtonut olla töykeä, mutta avioliitto ei aiheuttanut muuta kuin kauhua Aidanin sisällä. Aidan huomaamattaan väänsi käyttämäänsä työkalua hivenen liian aggressiivisesti, ja se lipesi, kolahtaen auton runkoon.
“Shit”, Aidan ärähti hiljaa itsekseen, tutkien aiheuttamaansa vahinkoa. Ei sitä edes nähnyt, onneksi.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Aidan totesi, ettei hän voisi jättää asiaa sikseen. Hän oli menossa pian naimisiin, ja hänen tulisi tottua ajatukseen.
“She seems nice”, Aidan mutisi, keskittyen auton korjaamiseen puhuessaan. “I’m sure we’ll be…happy.” Sanat tuntuivat oudoilta Aidanin suussa, mutta hänen täytyi tottua ajatukseen siitä, että hänen tulisi täyttää velvollisuutensa Pinesissä, kuinka tahansa epämiellyttäviltä nuo tuntuivat. Luontoaan vastaan toimiminen olisi varmasti hankalaa, muttei hänellä ollut mitään muutakaan vaihtoehtoa. Pines oli vaativa ympäristö, mutta Aidan tekisi kaikkensa selviytyäkseen tässä kylässä. Sitä paitsi, niskuroinnin seuraamukset olisivat paljon sitä vakavammat.

santi miralles